Samapalkkaisuus on mahdollinen

Sosiaali- ja terveysministeriö 4.4.2019 9.00
Tiedote 54
Samapalkkaisuus on mahdollinen

Naisten ja miesten välinen palkkaero kaventuu Suomessa varsin hitaasti. Mikä sitten on suomalaisen palkkatasa-arvon tila nyt ja miten sukupuolten palkkaeroja voidaan kaventaa? Tätä pohditaan sosiaali- ja terveysministeriön uudessa Samapalkkaisuuden perusteet ja edistäminen –artikkelikokoelmassa.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että palkkaeron kaventamisessa pitää ottaa käyttöön myös uusia keinoja.

Jotta sukupuolten palkkaero kapenisi, olisi naisten palkkojen noustava nopeammin kuin miesten, kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön projektipäällikkö, OTK Outi Viitamaa-Tervonen.  On tärkeää tehostaa sekä syrjintäsuojaa että palkkatasa-arvoa tukevia toimenpiteitä kuten muun muassa työpaikan palkkakartoituksia. Viitamaa-Tervonen korostaa, että pelkästään työpaikkakohtaisilla toimenpiteillä ei päästä eteenpäin. ”Tarvitaan myös työelämän ja palkkauksen rakenteiden muutoksia ja samapalkkaisuutta tukevaa palkka- ja sopimuspolitiikkaa.”

Emeritusprofessori, OTT Niklas Bruun huomauttaa, että naisten ja miesten samapalkkaisuuden vaatimus on ankkuroitu tukevasti Suomen perustuslakiin ja Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukseen ja naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen.

”Suomi on ratifioinut sopimukset jo vuosikymmeniä sitten. Siitä huolimatta Suomea moititaan jatkuvasti siitä, että samapalkkaisuuden eteen ei tehdä tarpeeksi”, Bruun toteaa, ja lisää että palkkaeroja voidaan kaventaa tehokkaasti vain laajalla valikoimalla erilaisia tasa-arvopoliittisia toimia.

Palkkavertailuissa on ongelmia

Artikkelikokoelmassa tarkastellaan palkkakartoitusten käytäntöjä sekä arvioidaan kansallista palkkakartoitussääntelyä ja sen toimivuutta. Tasa-arvovaltuutetun toimiston erityisasiantuntija, OTT Anja Nummijärvi muistuttaa, että tasa-arvolain palkkakartoituksen tarkoituksena on selvittää, onko samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä perusteettomia palkkaeroja.

”Ongelmallista nykytilanteessa on muun muassa se, että töiden samanarvoisuutta koskevat kysymykset rajautuvat usein käytännössä palkkavertailujen ulkopuolelle”, Nummijärvi sanoo ja peräänkuuluttaa tasa-arvolain palkkakartoitusta koskevien säännösten uudistamista. Nummijärvi viittaa tasa-arvovaltuutetun ehdotukseen siitä, että työntekijöiden edustajilla tulisi palkkakartoituksen laadintavaiheessa tarvittaessa olla käytössään yksilöiden palkkatiedot. Lisäksi tulisi selkiyttää palkkakartoituksen sisältöä.

Emeritaprofessori, OTT Kevät Nousiainen sanoo, että tasa-arvolain nykyiset säännökset eivät takaa palkkasyrjintää epäilevän työntekijän oikeuksia, sillä laki ei turvaa hänelle oikeutta saada tietoa samaa tai samanarvoista työtä tekevän työntekijän palkasta tai työtehtävistä. Tämä tieto on kuitenkin välttämätön syrjinnän toteamiseksi. Kansainväliset ihmisoikeudet, EU-oikeus ja Suomen perustuslaki velvoittavat estämään palkkasyrjinnän ja varmistamaan syrjinnän uhrin oikeudet.

Syrjinnän uhrin oikeudet riippuvat siitä, työskenteleekö hän yksityisellä vai julkisella sektorilla. Julkisen sektorin palkkatiedot ovat pitkälti julkisia, mutta yksityisen sektorin tiedot eivät. Yksilön palkkatieto nauttii yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa. Palkkasyrjinnän estäminen ja syrjinnän uhrin oikeudet voitaisiin sovittaa yhteen, jos toisen samaa tai samanarvoista työtä tekevän työntekijän palkkatietoa voitaisiin käyttää syrjinnän toteamiseksi. "Tieto tulee kuitenkin suojata salassapitovelvollisuuksin”, toteaa Nousiainen.

Palkkoihin voidaan vaikuttaa, jos halutaan

Tampereen yliopiston tutkijatohtori, FT Paula Koskinen Sandberg toteaa, että Suomen korporatistisella järjestelmällä on ollut huomattava vaikutus siihen, minkälaisiksi eri alojen palkkatasot ovat muodostuneet. Työmarkkinajärjestöt vaikuttavat sekä tasa-arvopolitiikan muotoiluun, että siihen, millaisia mahdollisuuksia vakiintuneita palkkasuhteita on haastaa ja muuttaa.  

Koskinen Sandbergin mukaan suomalaisessa keskustelussa toistuu ajatus, että eri ammattien palkkatasot ovat itsestään selvästi tietynlaiset, ja sukupuolten väliset erot johtuvat ennen kaikkea työskentelystä eri ammateissa ja ihmisen omista valinnoista. Palkoissa kyse ei kuitenkaan ole vain arvostuksista ja työmarkkinahistoriasta tai vaihtoehtoisesti markkinavoimista ja työntekijöiden valinnoista. Palkkoihin ja palkanmuodostukseen on mahdollista vaikuttaa, jos työmarkkinoiden toimijat vain haluavat, Koskinen Sandberg toteaa.

Lisätietoja:

johtaja Tanja Auvinen, p. 0295 163 715, etunimi.sukunimi@stm.fi

artikkelit
arvot
julkaisut
kirjalliset teokset
periaatteet
samapalkkaisuus
tasa-arvo
teokset
työelämä