Hiljaisuuden rikkoja

Ulkoasiainministeriö 28.3.2018 15.46
Uutinen

”Nyt voimme toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja perustaa Nigeriin maan ensimmäisen turvakodin väkivallasta kärsiville naisille”, kertoo nigeriläisen SOS-järjestön johtaja Mariama Moussa. Rahat unelmaan tulevat Suomesta ja tänä vuonna ensi kertaa myönnetystä kansainvälisestä tasa-arvopalkinnosta.

Länsiafrikkalainen Niger laahaa kansainvälisten tasa-arvovertailujen häntäpäässä. Yhden ongelman voi kuitenkin nostaa ylitse muiden ja se on lapsiavioliitot, sanoo nigeriläisen SOS-järjestön johtaja Mariama Moussa. Hän tuntee asiansa: Moussan johtama SOS on jo 20 vuotta auttanut väkivallan uhreiksi joutuneita tyttöjä ja naisia ja edistänyt naisten ja lasten yhteiskunnallista asemaa Nigerissä.

Pieniä edistysaskeleita on otettu, mutta lapsiavioliittojen osalta tilanne on edelleen hälyttävä.

”Nigeriläistytöistä 76,3 prosenttia avioituu ennen kuin täyttää 18 vuotta. Alle 15-vuotiaistakin 28 prosenttia on jo naimisissa. Tämä on eniten maailmassa.”

Moussan mukaan keskeinen syy lapsiavioliittoihin on köyhyys. Noin 19 miljoonan asukkaan Niger on yksi maailman köyhimmistä maista. Avioliitolta toivotaan usein taloudellista nousua – tai edes turvaa – sekä tytölle että tämän perheelle. Mutta syitä on muitakin.

”Vanhempien tietämättömyys, koulutuksen puute ja uskonnolliset perinteet vaikuttavat. Avioliiton ulkopuolella syntyvä lapsi koetaan häpeäksi perheelle ja sitä välttääkseen vanhemmat naittavat tyttärensä hyvin nuorina”, Moussa kertoo.

Nigerissä tyttöjen koulutuksen ja lapsiavioliittojen välinen yhteys on hyvin ilmeinen.  Alle 18-vuotiaina naimisiin menee 81 prosenttia tytöistä, joilla ei ole mitään koulutusta ja 63 prosenttia tytöistä, joilla on vain peruskoulutus. Keskiasteen tai korkeamman koulutuksen saaneista tytöistä alaikäisenä naimisiin päätyy 17 prosenttia.

”Lapsiavioliittojen osalta ajamme mm. lainsäädännön muuttamista. Nyt laki sallii tytöille avioitumisen 15-vuotiaina, kun pojille ikäraja on 18 vuotta. Lakiesitystä asiasta ei ole vielä hyväksytty”, Moussa sanoo.

Kokemuksista voimaa

Mariama Moussa on Nigerissä todellinen naisten oikeuksien pioneeri. SOS-järjestön perustamiseen vaikuttivat vahvasti hänen omat kokemuksensa.

”Entinen mieheni oli väkivaltainen. Minä en kuitenkaan lannistunut. Kun halusin jatkaa opintojani, hän antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: pysyä kotona hoitamassa lastamme tai erota. Minä erosin”, Moussa kertoo. Myöhemmin hän sai valmiiksi sosiaalityön ylemmän tutkinnon.

Vuosien varrella Moussa on nähnyt työnsä merkityksen. Järjestöllä on nykyisin kahdeksan toimipistettä eri puolilla maata ja palveluksessaan muun muassa psykologi ja kätilö, jotka auttavat väkivallan uhreja. Järjestö tekee myös läheistä yhteistyötä viranomaisten, muiden kansalaisjärjestöjen, paikallisten päättäjien ja kirkollisten johtajien kanssa.

”Vielä 15 vuotta sitten naisiin kohdistuva väkivalta oli aiheena täysi tabu. Naiset pelkäsivät ja häpesivät puhua siitä. SOS-järjestön perustaminen rikkoi hiljaisuuden”, Moussa sanoo.

”Sukupuolten väliseen tasa-arvoon on kuitenkin vielä pitkä matka. Ja tällä matkalla tarvitsemme todella esimerkiksi naisten ja tyttöjen turvakotia, joka nyt voidaan perustaa.”

Yhteiskunnallisen muutoksen rinnalla Moussan työssä kulkevat yksittäiset ihmiskohtalot. Yksi häntä eniten koskettaneista kokemuksista liittyy tapaukseen, jossa järjestö pystyi auttamaan kahta insestistä kärsinyttä tyttöä. Mies käytti useita vuosia hyväkseen omaa ja vaimonsa tytärtä ja sai molempien kanssa lapsia. Monet ihmiset tiesivät asiasta, mutta kukaan ei uskaltanut puuttua siihen.

”Lopulta tytöistä nuorempi, joka oli silloin 18-vuotias, nousi vastarintaan. Tytöt pakenivat, mutta Nigerian rajalla poliisi pysäytti heidät. Kuultuaan tyttöjen tarinan poliisi oli yhteydessä heidän yhteisönsä johtajaan, joka pyysi apuani. Otimme tytöt luoksemme, annoimme tytöille ja heidän äidilleen psykologista tukea ja molemmat tytöt pääsivät ammattikouluun. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, molemmat ovat onnellisesti naimisissa ja käyvät luonani kuin mummolassa.”

Milma Kettunen

Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriön kehitysviestinnässä.

ihmisoikeudet
oikeudet
palkinnot
tasa-arvo
väkivalta